Maiharityttökin käyttää välillä nilkkureita

Keskeneräisiä blogitekstejä lojuu puolin ja toisin. Eipähän niitä nyt siitä valmiimmaksi saa, vaikka kuinka tuskailisi ja vääntelisi ja kääntelisi. Ne ovat luotu keskeneräisiksi. Tuntuu hieman siltä, kuin olisin vielä vähän kesken. Tulen ehkä vielä muuttumaan tästä, tai sitten jään ikuisesti keskeneräiseksi.

Oivalsin piilolinssejä käyttäessäni, että persoonani rakentuu lasieni ympärille. En ole sama "155cm maiharityttö" ilman ylisuuria silmälaseja. Kuvailin myös itseäni näin: "mussa on yksi osa poikaa ja kaks tyttöä, se poika katoaa kun mä käytän piilolinssejä", en pidä siitä kun osa persoonastani hukkuu. Ihmiset olivat hieman kummastuneita.

Haluan vain kertoa, että PMMP:n akustisen keikan kuunteleminen youtubesta tekee minut aina vain iloiseksi, vielä kymmenennenkin kuuntelukerran jälkeen. Siitä tulee mieleen hieman syksy ja puistot, "kysyit onko mulla mitään, listasin ne kaikki tähän, asioita joista vähän, elämässä ilahdun".