Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan

On hirveän surkuhupaisaa, että tänään on ollut parempi päivä pitkiin aikoihin. Vaikka eilinen kokosi itseensä kaiken surun ja murheen. 

Enää ei tuoksu paita toiselta ihmiseltä ja maaliskuu on taakse jäänyttä elämää. PMMP:kin lopettaa. Silti olo on kevyempi, vaikka aamulla tuntuikin siltä, että naurun mukana tulee itku.

Pöytälaatikossa odottaa levy suklaata ja miesten rannekoru. Enää niitä ei peitä lentokonekuvioinen lahjapaperikaan.

Onneksi ihmiset ja kissa ovat kanssani. Sen lisäksi sain varhaisen kutsun prinsessasyntymäpäiville, jee!