Läppäri pöydälle, PMMP:n Kovemmat Kädet -levy soimaan ja oman huoneen hengittämistä. Ihanaa olla kotona, yli viiden päivän kulkemisen, meuhkaamisen ja ihmisten seurassa koko päiväisesti olemisen jälkeen.
Viikko on kuitenkin ollut erityisen hieno. Tutustuin aivan loistaviin ihmisiin ja sain jutustella filosofisesti ja syvällisesti niin paljon kuin halusin. Minua kuunneltiin. Minä kuuntelin.
Sain huomata kasvaneeni ihmisenä. Ihmiset olivat minua suurimmaksi osaksi nuorempia ja heistä kuulsi tietynlainen riehakkuus, itsekin olin kaksi vuotta sitten aivan yhtä riehakas tapaus. Nyt vain seurailin vierestä ja nukuin, muiden kirmaillessa öitä omin luvin ulkona.
Nyt menen katsomaan kissaani.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti