Ihmiset jättävät jälkeensä muistoja, jotka mieleen palatessaan lämmittävät ja satuttavat saman aikaisesti. Ehkä sen vuoksi ei kannata rakastua ikinä oikeasti, sillä on hyvin todennäköistä, että kaikki vain päättyy ja jäljelle jää kasoittain kipeitä muistoja.
Menetin tänään eräänlaisen ensirakkauden. Ensimmäisen oman autoni - kauniin, täydellisen autoni. Se myytiin pois. En kuulemma tarvitse talvella autoa. En kai sitten. Valkoinen mersuni oli yhtä kuin vapaus, pystyin kulkemaan ja lähtemään oman mieleni mukaan. Pystyin toteuttamaan typerimmätkin päähänpistoni, kun ei tarvinnut anella kyytiä.
Syysväsymys saa kaiken näyttämään hieman surkeammalta. Onneksi on olemassa on ystäviä ja onneksi syksyllä puut ovat kauniin värisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti