Tänään, tammikuun toisena päivänä, tunnit laahustavat eteenpäin. Ne kompastelevat, eikä luonnonvalo tavoita asuntoani. Ärtymys on hieman laantunut, kuljin eri suuntiin erään ihmisen kanssa, jota kutsuin kolme vuotta ystäväkseni. Numero on poistettu, enkä enää voi heikkona hetkenä soittaa ja pyytää nauraen baariin. Ihan hyvä vain.
Kahvi on taas kylmää. Viisikymmentä minuuttia on kulunut siitä, kun kaadoin sen punaiseen mukiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti