Nyt on Joose Keskitalon sanoin hieman sellainen "ah ja voi ja kauhistu" -olo, vaikkei edes mikään purista rintakehää. Mietin vain viime viikon loppupuolta. Oli penkkarit ja oli abiristeily. Toteutin hölmön päähänpiston ja olin Nyan Cat. Tunsin hetken verran riemua, kun viskelin karkkia ja vilkutin ihmisille rekan lavalta.
Abiristeilykin oli mukava. En oikein tiedä, mitä voisin sanoa siitä. Risteilyn jälkeen (vain muutaman tunnin yöunilla) päädyin ajelemaan Kuningasidean keikalle ystävien kanssa. Auto päästi nesteet pihalle, minkä vuoksi tiedän nyt, miltä tuntuu olla jumissa aamuyön tunteina Loimaalla. Keikka oli mukava, samoin kuin ihmiset. Musiikki meni ihon alle, tanssahtelin keväthattu päässäni, hymyilin ja lauloin.
--
Muutama ilta on kulunut siitä, kun tuon kirjoitin. Nyt ei enää ole "ah ja voi ja kauhistu" -olo läsnä, ainakaan niin voimakkaasti, vaikka tuntuukin tukahduttavalta, kun päivistä tuntuu loppuvan tunnit kesken. Tänään nauroin ja kyynelehdin kävellessäni kotiin, onnellisuus ja hyväntahtoinen järkytys purkautuivat hyvin spontaanisti. Alustavien pisteiden mukaan tekstitaidon ylioppilaskoe meni hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti