Viime päivät olen tuntenut olevani kuin tuo kappale, onnellisuutta ja iloa huokuva ihmislapsi. Kukapa ei olisi onnellinen, kun joku vetää kainaloon ja ottaa syliin? Ehkä se on vain tämä maaliskuu. Vuosi sitten samoihin aikoihin olin yhtä onnellinen. Silti tämä on erilaista.
Huomenna filmirulla lähtee kehitettäväksi. Jännittää, mitä sieltä paljastuukaan. Äiti ainakin uhkasi repiä jokaisen hänestä otetun kuvan.
Tuntuu hieman siltä, etten osaa koota yhtenäistä blogitekstiä. Filmirullia ja toivorikasta onnellisuutta. Ehkä kuitenkin opin vielä joskus.
ps. kuva on ystävän ottama, viime kesä oli hienoa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti