Haluaisin olla osallisena katukarnevaaleissa, soittaa tamburiinia ja tanssia. Kaipaan kovasti valoa kaamoksen aikaan, en muista milloin viimeksi aurinko on paistanut kunnolla. Aivan kuin ritari Kaamo kirjasta Mio, poikani Mio olisi saapunut tänne ja tukahduttanut pimeydellään kaiken.
Olen yrittänyt karkoittaa pimeyttä lukemalla, juomalla pirtelöä ja hukuttautumalla joululahjaksi saamani viltin alle. Mieleni tekisi silti karkeloida ja elää hieman enemmän - onneksi sentään syntymäpäivät lähestyvät.
Tänään pelkään sitä, että joku tulee ja kysyy mitä kuuluu. En oikeasti tiedä, ainakaan nyt.
(eihän kissan naamaa voi edes sanoa kasvoiksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti