Soutelin eilen riemuissani

Pohdiskelen kauhun sekaisin tuntein, että mitä jos viereiseltä parvekkeelta työntyy käsi, joka vie jääteeni kaiteelta. Se ei olisi mukavaa.

Kirjoitin tuon pienen pätkän juuri ennen ukkosmyräkän alkua, nyt se naurattaa. Kaatosade, ukkonen ja harmaus tulivat ja menivät, ne jättivät vain jälkeensä vesilätäköt ja raikkauden. Pidän kaupungissa asumisesta ja aina vain enemmän pienestä asunnostani. Sain polkupyörän ja tunsin suunnatonta riemua lasketellessani pitkin sileitä katuja pyörälläni, kaikki tuntuu siirtyneen paljon lähemmäs sen myötä.

Olen ihmetellyt vettä; auringonvalon muodostamaa "kudosta" uima-altaan pohjassa, hennon violettia vivahdetta vettä täynnä olevassa mustikkakeittokulhossa ja siitepölylauttaa vesilätäkön pinnalla.