Auringon myötä olen siirtynyt elämään entistä voimakkaammin kesässä. Kesäonnellisuus! Siinä vasta sana, joka kuvastaa tyytyväisyyttäni. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä; voi istuskella rannalla yksin tai ystävien kanssa - tai sitten tehdä pannukakkua ja katsoa Pahoja poikia. Parveke on ystävä, samoin kuin tuo eräs sälekaihdinterroristi, eli heinäkuun ajan luonani asuva hoitokissa.
Joskus sitä kävelee toiselle puolelle kaupunkia yön pikkutunneilla humalan turruttamin ajatuksin, vailla pelkoa tai huolia - viimeisetkin ihmiset valuvat baareista koteihinsa ja aurinko tuo uuden päivän mukanaan, vaikka "huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti