Join paljon kahvia ja nukuin parit päiväunet. Olin tyytyväinen koemenestykseeni ja mietin jälleen tulevaisuutta. Kahlasin vaahteranlehdissä ja nauroin. Kerroin ihmiselle, jonka tapasin ensi kertaa, siitä kuinka ajoin isäni innoittamana partani viiden vanhana.
En itkenyt kertaakaan, vaikka toisinaan en halunnut muuta kuin itkeä. Minulla oli ihan hyvä viikko, kiitos kysymästä.
Tunnen oloni äärimmäisen hölmöksi, sillä jotenkin mystisesti olin vain unohtanut polkupyöräni koululle - eikä sitä siis ole varastettu.
VastaaPoista