Kukaan ei tule kuitenkaan

lauantai 1. marraskuuta 2014

Aamu

Haluaisin osata suhtautua elämään lapsen mutkattomuudella. En silti haluaisi olla liian luottavainen, naiivi. Ei ole mitään pointtia taas missään, vaikka aamuni on niin kaunis. Tänään on hyvä olla yksin - kävellä vain, ja hymyillä auringolle.




Lähettänyt Homssulintu klo 3.35
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: syksy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Arkisto

  • ►  2018 (1)
    • ►  elokuuta (1)
  • ►  2017 (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2016 (2)
    • ►  helmikuuta (2)
  • ►  2015 (9)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ▼  2014 (19)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ▼  marraskuuta (2)
      • Hetki ennen nukahtamista
      • Aamu
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2013 (25)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
Teema: Yksinkertainen. Teeman kuvien tekijä: gaffera. Sisällön tarjoaa Blogger.