Välillä havahdun huomaamaan, että olen unohtanut unelmoida. Olen vain antautunut arjen vietäväksi, minkä vuoksi unelmat ovat vain jääneet jalkoihin ja hukkuneet johonkin. Niin ei pitäisi käydä. Arki on useimmiten jo valmiiksi harmaata, minkä vuoksi unelmattomuus tekee siitä vielä syvemmän harmaata.
Vaikken aina muista unelmoida, niin kuitenkin yritän tehdä arjestani kivempaa; kuuntelemalla tiskaamiskarkelot-nimistä soittolistaa tiskatessa, "ihastelemalla" jouluvaloja kaupungilla ja käymällä elokuvissa katsomassa Nightmare 2:sen vain sen vuoksi, että tiedän elokuvan jo valmiiksi olevan aivan surkea.
Lähestyvä joulu itsessäänkin tekee elämästä jännittävämpää. Olen löytänyt itsestäni hysteerisen jouluintoilijan, joka osti ensimmäisen joululahjan lokakuussa ja marraskuun puolessa välissä ripusti jouluvalot ikkunaansa ja piti pikkujoulut. Toisaalta, miksipä ei?
Ps. Katsokaa Porokuiskaajan arvoitusta, eli YLE:n tämän vuotista joulukalenteria - se on ihastuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti