Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä jouluun on edelleen ikuisuus, vaikka öitä onkin jäljellä enää viisi. Vuoropäivinä olen hymyillyt ja potenut vihaa koko maailmaa kohtaan, sellainen on ollut minun joulukuuni. Ailahtelevaisuus on kummunnut vain jostain esiin. Aamu saattaa alkaa hyvin; kaikki on kaunista ja naurattaa. Yleensä hyvä aamu kuitenkin johtaa siihen, että iltapäivään mennessä vituttaa. Toisinaan päivät ovat läpeensä hyviä, kuten tänään. Aamu alkoi mukavasti, hyppytunnilla kävin aluksi kahvilla yksinäni, sieltä suuntasin kirjastoon ja kotiin tullessani huomasin, että posti oli tuonut minulle kirjeen.
Lapsuuteni joulujen sattumukset palaavat vuosittain mieleeni. Eräänä jouluna joulukuusi oli pikkuveljen takia pöydällä ja joitain vuosia siitä, uskoni joulupukkiin oli koetuksella, sillä pukilla oli päässään hiippalakin sijaan karvahattu.
Tämä joulu tulee olemaan hieman erilainen kuin edelliset, mutta perinteet säilyvät uskoakseni suurinpiirtein samanlaisina kuin ennenkin. Siitäkin huolimatta, että Joulupukki ja Noitarumpu pitää katsoa DVD:ltä, koska sitä ei tule aattona televisiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti