Lapsuuden vaaleanpunainen lippalakki vaihtui valkolakkiin

Ylioppilasjuhlat olivat ja menivät. Sukulaiset pönöttivät ja kysyivät kaikki miltei vuoronperään jatko-opintosuunnitelmistani. En kuitenkaan syytä heitä, en itsekkään osaisi kysyä mitään mielenkiintoisempaa ihmiseltä, jonka olen tavannut viimeksi pari vuotta takaperin. Nautin kuitenkin juhlistani kovasti, vaikka onnistuinkin läikyttämään sekä spritea että kahvia mekolleni.

Matkalla jatkoille join takapenkillä Fresita-kuohuviinin loppuja, otin selfieitä muiden takapenkkiläisten kanssa ja nauroin paljon. Taivas oli värjääntynyt oranssin vaaleanpunaiseksi ja olo oli kupliva. Baarin pihalla yritin tehdä sovintoa ihmisen kanssa, josta piti luopua jo aikaa sitten. Pudotin ainoastaan kerran valkolakkini asfaltille. Tanssin ihmismassan keskellä ja varoin siellä täällä vaanivia lasinsirpaleita. 

Seuraavana aamuna teki mieli painaa ylioppilaslakki uudestaan päähän ja jatkaa juhlimista.