Minä elän!

Perjantai oli onnellinen ja kaunis. Menomatkalla istuin kuulokkeet korvissa ja nautin Olavi Uusivirran uusimmasta levystä. Toinen vastasi hymyyni joka kerta, kun käännyin katsomaan häntä. Ajaessamme Tarvasjoen kyltin ohitse ajattelin jälleen sitä, kun viime keväänä tai joskus haimme sieltä isäni kanssa auton. (Tarvasjoki vaikuttaa jollain tapaa lempeältä paikalta.)

Turun keskustan kadut olivat loskaiset ja olin hieman huolissani pinkeistä maihareistani. Kysyin "onko vielä pitkä matka?", toinen nauroi ja vastasi, että ainakin 30 kilometriä. Elokuvissa söimme jättimäisen kulhollisen popcornia ja nauroimme muun salin mukana.

Siipiravintola oli täynnä ja meidät ohjattiin viereiseen kapakkaan jonottamaan pöytää. Humaltunut nainen oli huolissaan toiseen baariin unohtuneesta sateenvarjostaan. Myöhemmin toinen yllätti viemällä minut kylpylään kuutamouintiin. Valaistus oli hämärä ja altaiden reunoilla oli kynttilöitä. Pariskunnat kyhnäsivät kiinni toisissaan ja olivat onnellisia. Mekin hassuttelimme, kyhnäsimme ja olimme onnellisia.

Yöllä tunnustin rakkauteni ensikertaa.