Tulevaisuus on meille vain leikkiä ja nauraen rakennettuja haavekuvia.
06.02.2016
Olen kahden tien risteyksessä. Tiet menevät eri suuntiin, mutta molemmat näyttävät yhtä houkuttelevilta. -- Haluan epätoivoisesti löytää oman suuntani.
16.02.2016
Filmikuvat saattelevat minut yhä uudestaan ja uudestaan elämääni kolmen vuoden ajalta.
Tasapainottelen työn ja vapaa-ajan välillä. Viikonloput olen kiinni töissä ja viikot ahdan täyteen tekemistä, etten ehdi tehdä muuta kuin säntäillä paikasta toiseen.
16.03.2016
Siitä huolimatta, että kaikki oli ehtinyt muuttua näiden vuosien aikana, tunsin edelleen samaa kihelmöivää jännitystä marssiessani väkijoukon mukana Helsingin kaduilla.
06.04.2016
Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Niin hyvin, että haluaisin jäädä tähän tulevaisuuteni kustannuksella.
13.04.2016
Tänä vuonna kevät tuntuu aiempaakin merkityksellisemmältä.
(Virstanpylväitä: ensimmäinen oma auto, yhteinen koti ja vuosipäivä.)
Muutto uuteen kotiin oli sattumankauppaa,
mutta jotenkin tuntuu, että asioiden kuului mennä niin. Me kuulumme tänne.
Hymyilen vastaantulijoille
ja iloitsen kahvilan eriparisista mukeista.
Ei haittaa, vaikka tukka on likainen ja naama meikkaamaton.
20.04.2016
Ihmiset tuntuvat lipuvan pois luotani, enkä voi sille mitään. Sillä ei tunnu olevan merkitystä, kuinka tärkeitä he minulle ovat olleet.
14.05.2016
En tunne olevani oma itseni. Väsymys seuraa minua varjon tavoin, se ujuttaa lauseisiini sahalaitoja ja saa katseeni näyttämään pelokkaalta.
Muutamia viikkoja ennen pääsykokeita lojuin kylvyssä ja ajattelin, ettei minusta tule kirjoittajaa.
28.05.2016
On epämiellyttävää nähdä joka yö unta samasta ihmisestä. Jokin notkahti pois paikoiltaan, kun näin hänet jälleen kaikkien vuosien jälkeen.
10.06.2016
"Uudessa" kodissa on hyvä olla, kun vihdoin viimein kaikki tuntuu olevan paikoillaan. Toisen läsnäolo vuoroin ärsyttää ja lohduttaa.
16.06.2016
Toisinaan huokaan ja totean, että minulla on sitten kovin tylsä elämä. En juhli kovinkaan usein, käyn aikaisin nukkumaan ja jännitystä elämääni tarjoavat ryhmätanssitunnit.
17.06.2016
Viime yö tuntui yksinäisyydessään
Olen tuonut lupiineita ikkunalaudoille ja vaihtanut verhot vähemmän kamaliin. Päivä päivältä tämä keskellä metsää sijaitseva kerrostaloasunto tuntuu enemmän kodilta. Ehkä suurin syy siihen on, että saan (miltei) joka yö nukahtaa tuon toisen kainaloon. Olen olevinani onnellinen.
11.08.2016
Vilkuilen puhelimennäyttöä vähintään sadan askeleen välein, onko nyt oikea suunta? Ai ei? Piti siis kääntyä edellisestä risteyksestä? Siitä huolimatta, Tampere tuntuu ystävälliseltä ja miltei jopa kodikkaalta.
25.08.2016
Uusi kotikaupunki tuntuu edelleen kihelmöivältä. Kadut ovat vieraita ja ihmiset uusia. Näennäisesti iloinen, mutta pohjimmiltaan melankolinen musiikki eristi minut muusta maailmasta. Kirjoitin kardemummakahvikupillinen vierelläni ja keskeytin vain pienen linnnun lennähtäessä pöytäni kulmalle.
30.08.2016
Tuntuu hetkittäin kuin en osaisi elää elämääni oikein.
05.09.2016
Usva piilottaa maailman alleen. Seuraan vaihtuvia maisemia junan ikkunasta, aurinko jäi jonnekin Porin tietämille. Olo on rauhallinen ja turvallinen, mikään ei pelota. Välillä kuitenkin vatsanpohjasta vihlaisee. Ihan vain elämän mutkikkuus.
20.09.2016
Aamulla kokosin jääkaappirunouspalasista surullisia lauseita. Kahvinkeitin rohisi ja hohkasi lämpöä. Ulkona oli vielä hämärää, enkä halunnut avata kaihtimia.
21.09.2016
Silloin, kun muistelen kaihoisasti tätä syksyä, toivon muistavani kaiken kauneuden ja onnen lisäksi myös alituisen väsymyksen, liian aikaiset aamut ja yksinäiset illat.
30.09.2016
Kävin läpi kuvia viimeisten kahden vuoden ajalta. Niihin kuviin tiivistyy kaikki mahdollinen. Tuntuu kuin kokonainen elämä olisi eletty tuossa ajassa.
09.10.2016
Ravintolavaunun penkit tuntuvat liiankin tutuilta. Valitsen aina nurkkapöydän, en halua tuntea kenenkään katsetta niskassani. Naiset laulavat haikeita lauluja kuulokkeissani.
Haikeus on asettunut pysyvästi minuun.
Käännän musiikkia kovemmalle. Toivon, että tällä kertaa alkoholi turruttaisi tai toisi ilon. En ole enää pitkään aikaan kyennyt juomaan tarpeeksi. (uni on tehokkaampaa)
Tunnustus (pääosin itselleni): en ole onnellinen.
11.11.2016
Vuosi tuntui viiltävän kylmältä tuulenpuuskalta.
13.11.2016
Seuraan ravintolavaunun ikkunasta vaihtuvia maisemia. Tunnin aikana aurinko on noussut ja paljastanut valkean maan ja radan vierellä seisovat talot.
15.11.2016
Marraskuu yrittää parhaansa mukaan nujertaa minut.
30.12.2016
Vuoden 2016 aikana omien tekstien julkaiseminen (ja välillä jopa kirjoittaminen) alkoi pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti